“Aprillipila” mikä olikin rintasyöpä

Kolme vuotta sitten oli keskiviikko, klo 18.39 makasin SatKs:n kirran osastolla, ajatukset hukassa. Vierastunti päättymässä, mies tuli katsomaan. Viestejä oli muutama puhelimeen tullut. Joihin vastasin sekaisin tuntein. Oli ei ollut kaikista parhain. Vierustoverina yli 90 –vuotias mummu, joka nukku melkein kokoajan. Hyvä niin ehkä musta ei seuraa olis ollut. Huomenna kotiin. Lääkärit käy aamulla. Ystävä poikkee aamupäivällä, on sairaalassa töissä. Mies hakee kotiin. Mitä on tapahtunut sen jälkeen, paljon todella paljon. Leikkauspöydälle olen nousut kaksi kertaa, molemmilla kerroilla rintaa on korjattu. Ensin tehtiin nänni ja sitten hieman muotoiltiin. Nänniin ei vielä ole tatuoitu väriä, ehkä joskus, en ole pitänyt kiirettä.

Mitä olen saanut/menettänyt tämän kolmen vuoden aikana???
+ uusia ystäviä, tosin heillä kaikilla on myös syöpä, mutta aivan ihania ihmisiä ja ympäri suomea, tämä on hyvä asia.
+ kokemusta, mutta mitä pahaa olen tehnyt, että tämän kokemus minulle annettiin?
- pahaa oloa, itkua, harmaita hiuksia, sillä uudet hiukset eivät sisältäneet enää väriä
- ystäviä/sukulaisia niitä olen menettänyt, miksi? Siihen olen joskus miettinyt vastausta. Olen miettinyt, ehkä eivät sitten mun ystäviä, sukulaisuutta ei voi valita, mutta eihän kaikkien kanssa tarvitse olla tekemisissä.

Viimeisen vuoden aikana olen ajatellut vuotta 2009 aina vain harvemmin ja harvemmin. Joskus täytyy oikein pinnistellä ja miettiä/muistella. Se on todella hyvä juttu, eihän kaikkea tarvitse aina muistella. Eilen saunassa pikkuäijä kysyi miksi mulla on eri näköiset tissit? Kysyin, että etkö muista että äidiltä on leikattu pahakasvain pois? Joo muistan sanoi poika. Kysyin, että muistaako hän ettei minulla ollut hiuksia? Joo muistaa ja muistaa että lähdettiin pappan luo näyttämään niitä. Kysyin että kuka leikkasi äidin hiukset? pikkuäijä meinas että isosisko (joka on parturi) sanoin, ei leikannut vaan isä ja sinä katsoit vierestä. Tätä hän ei muistanut. Hän pieni poikani oli kolme kun sairastuin, ei pieni ihminen voi kaikkea muistaa, varsinkaan ikäviä, onneksi.

Kun sairastuin, minulla oli yksi tavoite olla 3 vuoden kuluttua elossa ja täyttää 44v synttärit ovat vielä tulossa, mutta 3 v leikkauksesta on kulunut. 3-vuotis mammo on huhtikuun puolivälissä ja lääkäri joskus sen jälkeen. Joten voinko vielä huokaista? Voinko ? Kyllä voin, tänään voin. Huomisesta ei koskaan voi tietää mitä tulee.

Mitä olen tehnyt viimeisen vuoden aikana?? Niin mitä? Perustanut lankoja myyvän verkkokaupan, tehnyt edelleen töitä konepajan toimistossa, vähentänyt yhdistys toimintaa, ostanut mopon punaisen J ja saanut pinkin kypärän :-D, viettänyt iloiset pikkujoulut Tampereella kohtalotovereiden kanssa, hyvästellyt lapsen joka lähti ulkomaille opiskelemaan, nauttinut lumisesta talvesta, uinut kesällä järvissä/joissa, samoillut metsässä etsien sieniä, sammalia, yms siis aivan ”tavallista” arkea.

Tänään 1.4.2012 on sunnuntai. Olen jaksanut pestä ikkunat ulkoa (meillä on lämpölasit, jotka eivät aukea sisälle ja lasit pestään ulkoa, ukko on tehnyt mulle tikkaat joiden avulla pääsen hyvin peseen), pyöräillyt vaalenpunaisella pyörällä, käyty papan luona, tehnyt vuosipäivän kunniaksi porkkanakakun ja nyt katselen kun ulkona sataa lunta. Vielä tänään varaan junaliput kun menen tyttären luo englantiin, syö piirakkaa, huovutan yhden tilaustyöt.

Olen tietoisesti ollut kirjoittamatta tänne. Olen ajatellut tätä paljon ja teitä jotka olette käyneet lukemassa näitä. Toivon, että joukossa ei oli yhtään ”uutta” lukijaa, joka hakee yökaudet tietoa netistä omaan tuskaan. Vaan toivon, uusi lukija on ihan vain sattumalta tänne löytänyt.

Hyvää VUOTTA 2012 !!!

-Aprillipila-

Kävin tänään sovitusti 2 vuotis mammografiassa. Hoitaja oli tosi mukava, eikä sinne meno enään tuntunut niin kamalalta kuin eka ja toka käynti. Fiilis siitä mitä sieltä löytyy ei ollut ihan hyvä, mut jotenkin olen saanut ajatukset pois tulevista tuloksista. Kysyin että koskas mun ultra aikani on?? Hoitaja katsoi että lähete on tullut jo perille, mutta röntgenlääkäri joka anataa aikoja on vielä tämän viikon lomalla. Eli odotellaan ensi viikkoon. Se hieman mietitytti hoitajan kommentti, että täältä varmaan soitetaan aika, eikä tule kirjettä. No niin tai näin aika tulee kun sen aika on, ja potilas odottaa kiltisti. Pientä jännitystä hoitajalle toi se kun hukkas mun kuvat matkalla hänen koneelta lääkärin koneelle. No siinä meni tovi kun niitä haeskeli ja lopputulos oli se että ottavat yhteyttä jos kuvia ei löydy. No en siitäkään niin pahoillani ollut vaan ajattelin että pääsee töistä piipahtaan ulos ja vielä siitä maksetaan palkaa :-)  arjen pieniä piristyksiä.

Tänään kun tulin kuntotanssista, niin ukkokulta oli laittanut ulos grilliin valkeen ja paistettiin kesän vai

sanotaanko vuoden ekat makkarat eli grillikausi avattu Tätä varten viikonloppuna kolattiin lumi pois terssilta ja kaivettiin grilli esiin. Muistan kolmen vuoden takaisen maaliskuun lopun kun paistoimme silloin kesän/kevään ekat makkarat, niin silloin pihassa ei ollut kuin pieniä lumi kasoja ja nyt niitä kasoja/lunta on enemmän, mutta en valita sillä nyt on kaunista ja lämmintä.

Niin ja vielä yksi juttu joka ei liity syöpään. Meillä on aloitettu taas pientä remonttia. Tietokonehuone siirtyy historiaan, kiito läppärin ja tilalle tulee TV-huone. ihanaa vihdoinkin saan tahtoni läpi ja olohuoneesta siirretään telkkari sinne. Mutta tähän päivään. Yhdelle sinälle tulee tapeetti ja muut maalataan. Seinä se joka näkyy kun tullaan huoneeseen. Ensin ajattelin valokuvatapettia, mutta en löytänyt mielestäni kuvaa vaikka kuvai oli miljoona. Mutta jos on vaikee niin on vaikee. Mutta tänään sitten vietin taas aikaa rautakaupassa tapetti kirjoja selaten. Ja sieltä se meidän tapetti sitten löyty tai oikestaan löysin kaksi hyvää. Ukolle toin vain “siitäseajatussittenlähti” väri mallin. Tapetti tulee olemaan joko kirkaanpunainen tai musta. Ja ukko hyväksy heti molemmat sanoi että molemmat käy, yes, yes!!! Taidan päätyä….. No kerron sitten kuvan kera kun on valmis.

Täällä on ollut aika hiljaiseloa. Olen ajatellut että kirjoitan kun on jotain syöpään liittyvää kerrottavaa. Nyt on päivityksen aika.

Pieni korjausleikkaus on tehty. Eli nyt mulla on kaksi nänniä. Josta olen todella iloinen ja se ilahduttaa todella paljon. kesän aikan tulen saamaan siihen tatuoinnin. leikkaus meni hyvin vaikka potilas sitä kovasti jännitti. Saikkua sai viikon.

Tänään olin sitten kontrollissa että tarviiko kulmikkuudelle tehdä jotain. Joo täytyy, eli uudestaan leikkausjonoon. Mutta viimeviikolla huomasin leikatussa puolessa kyhmyn… Soitin oirepolille ja sieltä käsivät näyttää lääkärille, joka tutkimisen jälkeen totes, että kiireellinen ultraääni tutkimus ja mikäli aihetta ilmenee niin samalla kertaa näyte kyhmystä. Sanoi vielä että samalla korjausleikkauksen yhteydessä poistetaan kyhmy mikäli siihen on aihetta. Nyt odottelen aikaa ultraan.

Töistä kun lähdin lääkäriin, työkaveri kysyi kuinka kauan menee. Sanoin että jos tulee huonoja uutisia en tule ollenkaan. Menin pienen mutkan kautta kumminkin töihin. Hain itselle ja työtoverille rahkapullat. Hän totes että tuli varmaan hyviä uutisia kun oikein pullat toin. Sanoin etten oikein tiedä onko hyvii vai huonoi, mut syödään kumminkin sen kunniaksi pullat. Pulla oli herkullinen tai se tais mennä osaksi hermostumis ahmintaan enkä maistanut oikein mitään. Kahviakin join vain joinko???

Talvilomaa vietimme viikolla 6 Rukalla, kirjoittelin pientä “päiväkirjaa” matkan aikana jonka nyt teille kopsaan.

Talviloma on alkanut taas rukalla. Talvi oli meillä porissa jo melkein kääntynyt kevääseen. Asteet oli plussan puolella päivisin toisinaan jopa öisin. Täällä Rukalla oli asteen taas oikean talven lukemia. Aamulla kun herättiin oli 19 astetta pakkasta ja tuuli. No tuuli on meillä rannikkokaupungin asukkaille tuttu, mutta pakkanen ja tuuli yhdessä ei oikein tuntunut kivalta. Ensimmäisenä päivän kumminkin uhmattiin säätä ja mentiin rinteeseen. Lasten rinteet ovat ilmaisia joten niihin suunnattiin ensiksi, että pikku-ukko pääsi suurimmista paineista. Tuulta vastaan toimi hyvin karvahattu sekä kerrospukeutuminen. Eipä tullut kylmä.

Lomaseuramme saapuivat päivä meidän jälkeen. Pikkuäijä sai leikkikaverin sekä “tappelukaverin” ja me aikuiset myös seuraa. Perhe oli ukkukullan sisko, sen mies ja lapsi. Ja heti miltei todettiin kahdella koneella että nykyiset nettitikut toimii huonosti (DNA) joten eipä tällälomalla tulla paljoa netissä roikkumaan.

Ensimmäisenä varsinaisena yhteisenä lomapäivänä suuntasimme kylpylään, kun pakkasmittari oli 22 astetta miinuksella, mutta aurinko paistoi todella ihanasti. Kylpylä jotenkin kuuluu aina talvilomaan.

Maanantaina asteen olivat 24 miinuksella ja kova tuuli pohjoisesta, eli todella kylmää. Kerrospukeutuminen kun olis saanut vielä naamaan niin ei olis tullut kylmä. Jonkin aikaa silti ulkoiltiin ja meidän pikkuäijä, joka on kova hikoileen oli karvahatun alla märkä tukka kun oli jonkin aikaa telminyt liukumäessä, joten eivät kaikki kylmästä kärsineet.

Tiistaina oli asteen laskenut -11 joten suuntasimme rinteisiin. Ukonsiskon mies meni hiihtään kun ei tykkää laskettelusta, mutta memuut laskettelimme lasenrinteissä ja vähän isommissa sen jälkeen kun lapset oli lähtenyt mökille hiihtäjän kanssa. Nyt ilma suosi vain 11 pakkasta, vain siihen asti kun alkoi jäätävä tihku. joka jäädytti lasit ja vaatteet. Vaatteista ei niinkään väliä, mut laskettelulasit olivat aivan umpijäässä ja sitten meni vielä omat lasit myös joten ei auttanut itkumarkkinoilla vaan oli lähdettävä tauolle SkiBristoon. Kuuma vanilijakaakao sulatti laskettelijan sisältä ja lämmin ilma lasit. Jonkin aikaa kun olimme olleet sisällä meidän vaatteista oli lattialla todella iso lammikko. Mutta matka jatku vielä mäkeen, jopa minä olin isossa tuolihississä. Tykkään mennä yleensä ylös vain ankkurihissillä tai sompahissillä.

Keskiviikko oli myös kylmä päivä ja silloin käytiin lasten kanssa tapaamassa Roosaa ja Rudolfia (naperoviikkojen hahmoja) ja heillä oli lapsille omaa ohjelmaa. Tämän jälkeen suuntasimme Porotarha & Kahvila Lammintuvan jossa on lapsille napakelkkaa,pulkkamäkeä, ym uutuutena myös Husky- koiria. Heti kun päästiin sinne näin tuttava perheen lapsen siellä, hän oli kavereiden kanssa lomailees. (tarkennus lapsi on jo 20 vuotias) Mukava nähdä hänet siellä. Kun kaikki ulkojutut oli koitettu, niin minä ja pikkuäijä lähdettiin koira-ajelulle. Minä ajoin, pikkuäijä istu kyydissä ja kuusi koiraa veti. UPEE kokemus, mahtvaa, sekä mitkä maisemat siellä matkalla oli, kun aurinko paisto niin upeesti. Jopa pikkuäijä totes että katso äiti kuinka upee maisema, onko sulla kameraa mukana ota kuva. No eihän siellä voinut pysätä.  Hiihtosukset myös kaivettiin esiin. Tosin ei luistanut niin ei luistanut kenelläkään. Pikkulenkistä muodostui todella pieni, lapsilla ja ukoilla 0,5 km ja meillä naisilla 1,5 km mutta oli todella raskasta hiihtää kun ei luistanut.

Torstai ja viimeinen lomapäivä. Pakkasta vain 18 ja ihanan aurinkoinen päivä. Aamupäivällä oltiin läheisen järvenjäällä tekees varjokuvia. Aurinko paisto ja meidän perheellä on aina ollut tapana tehdä varjokuvia kun vain jossain näkyy varjo. Ja näin ollaan saatu myös perhepotretti varjoista. Kokeilkaa joskus tulee aika hauskoja kuvia. Ruokailun jälkeen suunnattiin vielä kerran rinteisiin. Lapset ensin lastenrinteisiin Roosa, Rudolt sekä Verneri laskivat lasten kanssa. Kun rinnekaverit lähtivät muihin töihin, mentiin lasten kanssa tuolihissillä ylös ja tultiin pikkuhiljaa alas. Meidän pikkuäijä oli ensin vastaan tuolihissiin tuloa, mutta kun kerran siihen meni ei enään halunnut mennä lastenrinteisiin. Ja hyvin hän ja serkkutyttö jaksoivat kolmetuntia laskea. Sitten hiihtäjä tuli hakeen lapsen, nyt lähti myös ukon sisko mökille. Ja me saatiin laskea ukonkanssa kahdestaan muutaman tunnin.

Viimeisenä aamuna mittari oli 20 asteessa, mutta ei se haitannut mitään kun oltiin lähdössä kotiin.

Loma oli taas kerran ihana ja paikka myös, seuraavaa lomaa odotellessa!!!

Vihdoin (ei yhtään myöhässä) sai meidän ihana sihteerimme Tiina pöytäkirjan valmiiksi Tampereella olleesta vertaisboggareiden pikkujouluista.  Laitan linkin sinne sivuille mikäli osaan sen tehdä. Pöytäkirja Sitä en tiedä pääseekö suoraan tästä sinne mutta kopio ja liitä niin ainakin siten pääset lukeen meidän pöytäkirjan. Kävin äsken esikatselemassa tätä sivua ja siinä ei ainakaan ollut suoraa linkkiä pöytäkirjaan harmi että olen näin tumpelo tämän ohjelman kanssa. Tossa on sellainen pikakuvake lisää linkki, mutta se on harmaana, varmaan täytyy siirtyä johonkin asetus sivulle ja katsoa kaikki asetukset. no se siitä.

Hei taisin onnistua laittamaan linkin… JEE, JEEE

löysin myös tämän kokeile on hauska, varsinkin jos ahdistaa…..

Vuosi 2011 on lähtenyt hyvin käyntiin, tänä vuonna syöpä dg täyttää kaksi vuotta, eli oppii pian kuivaksi ja puhumaan paremmin. Yöt tämä jo nukkuu hyvin. Pientä kiukuttelua vielä on ehkä sen on tulevaa kahden vuoden uhmaa mene ja tiedä noista parivuotiaista. Toivon että ei suurempaa parinvuoden uhmaa tule.

Kutomisinto on vielä päällä. Nyt on menossa pipo urakan toinen pipo, ollut hieman jäässä tämän viikon. Mutta olen saanut valmiiksi lapsen lapaset sekä yhden pienen villasukan ystävän lapselle. Toinen on  jo aloittettu. Kädet oli hieman kipeet tälläviikolla, olisko pientä rasitusvaivaa joten olen pari päivää ollut vallan kutomatta. Niin ja villapaita edistyy, mutta todella hitaasti. Tässä on kuva villapaidan alusta hieman haasteellisen työ heti aluksi valitsin, mutta kun oli niin kaunis siinä kuvassa.

Uusivuosi on alkanut jo tovin sitten. Minkälainen vuosi alkaa??? Ainakin tähän asti on ollut positiivista. Tänä vuonna tulee 2 vuotta leikkauksesta. Tosi luhyt aika taaksepäin, mutta sairastumis hetkellä tämä päivä tuntui kaukaiselta. Vuosi 2010 kului suurimmaksi osaksi vielä kaikkia kolotuksia ja nipestelyjä miettiessä. Ja tuli kyllä sairaalassakin ravattu milloin minkäkin vaivan vuoksi. Kaikki enemmän tai vähemmän syöpään liittyvää tai siitä johtuvaa.

Minun kohdallani ei tipaton tammikuu ole koskaan sopinut. Eikä nyt tänävuonnakaan. Ensimmäisenä viikonloppuna olin jo “perinteisellä” vuoden aloituis risteilyllä Folklandialla ja taas kerran vapaaehtois töissä. Mutta kun siellä on niin mukavaa olla ja tehdä töitä. Tämä oli jo neljäs vuosi kun olen siellä töissä ja risteilyjä on mulla takana noin 13 kaikkiaan Folklandia on ollut jo 16 vuotta. Kooten laivallisen kansantanssin ja -musiikin ystäviä ympärisuomea.

Toinen viikonloppu vierähti mansen suunnassa pikkujouluissa. Joo luit oikein pikkujoulut, pidettiin ihanassa ravintolassa johon kokoontui 12 IHANAA NAISTA joita yhdistää sana SYÖPÄ ei niin ihana. Mutta me olimme ihania, upeita ja mahtavia. Kiitos vielä kerran pikkujoulujen järjestäjälle sekä mukana olijoille. Seuraavaa tapaamista odottaen.

Syöpä on vienyt minulta paljon ja tuonut paljon. Olen ehkä monessa suhteessa onnekas (jos näin voi sanoa) ilman tätä ihanankamalaa tautia olisi monet asiat jääneet kokematta, näkemättä ja tutustumatta. Elämä olisi kulkenut sitä omaa tuttua rataa , töihin, kotiin, kauppaan, harrastuksiin, jne. Nyt voisi sanoa että jopa jossain suhteessa rikkaampaa elämää.

Enkä varmaan oli ottanut puikkoja esiin. Ja paljon olen saanut aikaan kutoen. Nyt on kesken villapaita itselle takakappale menossa, pikkuäijälle lapaset peukalot puuttuu, viiden pipon sarja josta yksi valmis (eilen aloitettu projekti) ja paljon uusia ihania lankoja joita kävin mansen reissulla taas ostamassa. Nyt tarvii varmaan keskittyä kutoaan eikä lankojen ostoon.

laskettiin pikkuäijän kanssa tänään moneen kertaan eri kalenterista. Jostain tuli että neljä yötä ja jostain jopa seitsemän yötä, kun laski pariin kertaan toiset luukut. Ja kohta iskee paniikki ja ei varmaan ilman paniikkia tule joulua. Siivottavaa riittää vielä ja hyvä jälkiruoka vielä puuttuu. Syödäänkö leipäjuustoa kerman ja lakkahillon kera vai kokeillaanko jotain uutta?? Tässä pulma johon täytyy pian tulla vastaus. Jäädykettä olen hieman miettinyt, mutta en ole vielä tehnyt elettäkään katsoessani mitään hyvää ohjetta.

Sairaalasta odottelen “joulutervehdystä” CT- vastauksella höystettynä. Mikä mahtaa siinä kestää. Olen nyt päätynyt siihen tulokseen että kun on kestänyt jo yli viikon vastauksen tulo, niin siinä ei ole mitään vakavaa tai sitten sen takia vastaus kestää, kun eivät ole löytäneet kuvista mitään raportoitavaa eikä vielä halua sitä tietoa mulle kertoa.

Ja kun toisesta vaivasta päästään eikö jo jotain uutta ole tullut. Mun oikea polvi on oireillut pitkään joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähämmän. Ukolta meni “hermot” perjantaina kun piti tehdä jouluostoksia ja mun polvi oli tosi kipee eikä keritty käymään kaikissa kaupoissa missä piti. Hän mut patisti lääkäriin. Ja tänään sitten kävin työpaikkalääkärin luona. Hänen “tuomio” oli että polven kierukssa on vikaa, mitä sitä hän ei siinä tietenkään osannut sanoa. Kiva, kiva ainoo hoito siihen on leikkaus, ei tässä näin pitänyt käydä. Leikkaus toisensa perään, 2007 ensimmäiset kaksi leikkausta, 2008 välivuosi, 2009 osapoisto ja sterilisaatio samassa leikkauksessa, 2010 välivuosi (ainakin tähän asti), mitä vuosi 2011 tuo tuo tullessaan?? Jos sama kaava jatkuu niin nyt olis kahden eri leikkauksen vuoro. Polvi ja korjausleikkaus??? Tai otetaan seuraava vaihoehto ei yhtään leikkausta.

Lapsen lailla jouluun kulje,
kuusen luona silmät sulje.
Muista joulut entiset
- tiedän että hymyilet.

Tällä viikolla luin rintasyöpäyhdistyksen sivuilta että yksi nuori nainen, äiti ja vaimo on lähtenyt sinisten enkeliden luo. Tutustuin häneen kesän sopeutumisvalmennus kurssilla Turussa. Hän sairasti levinnyttä rintasyöpää. Hän oli todella valoisa, ihana, aurinkoinen ihminen. Mutta kyllä hänen silmät olivat välillä todella surulliset kun puhui siitä että ei varmaan tule koskaan näkemään lastensa kasvavan aikuiseksi, ei varmaan edes rippijuhlia pääse järjestämään. Siitä hänellä oli suuri huoli. Syksyn aikana viestiteltiin kuulumisia ja ei ne hänen kohdallaan hyviä ollut. Kyllä se päivä ja seuraava meni töissä enemmän tai vähemmän “hyväntekeväisyyteen”.

Toivon hänen miehelleen ja lapsilleen voimia ja jaksamista tässä suuressa surussa.

Lucian ja valon päivä. Ulkona on tänään kyllä aurinko paistanut kauniisti vaikka tosi alhaalta ei lämmitä yhtään ja pakkasta on ollut 19-22,5 asteen välillä. Ainakin niillä kerroilla kun olen mittariin katsonut.

Tänne en ole kerinnyt iltaisin paljoa kirjoittaan, olen meinaan kutonut ja kutonut sen ajan kun yleensä ennen iltaisin olen roikkunut netissä lukemassa blogeja, facebookis, tääl, ym. Mutta en vielä pysty kirjoittaan, kutoon ja katsoon telkka samaan aikaan. Kutominen ja telkka onnistuu  ja netti ja telkaa onnistuu.

Olin viimeviikol pään CT kuvissa ja nyt odottelen tuloksia tulevat postissa kotiin. Toivon että ennen joulua tulee on se tulos mikä tahansa. Naama puutuu ja ei puudu, paikka vaihtuu ja ei vaihdu eli samassa tilantees ollaan. Nyt todella toivon että jotain sieltä löytyy. Mut jos ei mitään löydy niin se selittää monta juttua mitä olen tehnyt jos sieltä ei löydy edes aivoja ;-D

Joulua olen hieman valmistellut, piparit leivoittiin itsenäisyyspäivänä, kortitehdas on melkein loppusuoralla pari kakkua on paistettu. Joulumarkkinoilla käyty, se on yksi jouluun valmistaunumis juttu ainakin mulla. Ja mitäs sieltä ostin => lankaa lampaanvillaa suoraan tuottajalta ei värjättyä.

Kutomis buumi jatkuu edelleen, lapsi on saanut villasukat, oma kaulahuivi ja pipo käytössä ja jotain pukin konttiin on myös valmistunut.

Pikkuäijän päiväkodis oli tänään joulujuhla ja kyllä me vanhemmat saadaan taas olla ylpeitä lapsista kun esiintyivät niin hienosti. Ja suuri kiitos kuuluu päiväkodin henkilökunnalle. Juhla alkoi joulukuvaelmalla, kaunis, koskettava.

Hyvää ja rauhallista joulua alusaikaa kaikille tasapuolisesti!!

Pikkujoulut lähestyy, huomenna on työpaikan pikkujoulut. Uusi mekko odottaa kaapissa, tosin alle tarvitaan pusero joka on vielä kaupassa. Eli huomen aamuna kauppaan. kävin tänään tekees pienen kierroksen mutta en osannut päättä ilman mekkoa, eli huomenna mekko mukaan kauppa ja sovittaan. Olenko turhamainen??? No nainen voi olla juuri tälläinen. Joku sitten miettii miksi en mennyt aikaisemmin, teetin mekon ompelijalla ja sain sen vasta paripäivää sitten. Ja olen istunut kaksi viimeistä iltaa syyskokouksissa, yhdistysaktiivi kun olen. Nyt se aktiivisuus ei enään tunnu mukavalta. Taas on harkinnan paikka mitä jätetään pois. Tai sitten ei tarvi hypätä joka kokouksessa, vai tarviiko??? Minusta tarvii olla ainakin 3/4 osaan kokouksista jos on johonkin lupautunut. En itse voisi olla yhdistyksen toimikunnassa vain nimenä.

Puutumis tiedotus: Silmän alueen puutuminen on hieman vähentynyt, suun alueen on pysynyt melko samana. Mutta kieli ei ole ollut enään niin puutunut. Eli lääkärin sanoja lainatakseni “jännä juttu”.

hiukset ovat saaneet taas uuden värin, nyt on otsan vaalea raita muuttunut joulunpunaiseksi ja muuten väri pysyi melko saman tumman ruskeana. Mutta nyt kun tytär (parturikampaaja) leikkasi ja ohensi, niin ei ole enään “pallofiilistä” ponnaria en enään hyvin saa kun takaa leikattiin siistiksi. Tyttären sanoja lainatakseni, “pidetään otsatukka ja takaa siistinä niin kauan kun sivut ovat kasvaneet pitkäksi. Sitten kasvatetaan ostatukka ehkä pois tai  jätetäänkö se??? Aika näyttää miten tämä menee. Mut sentti/kuukausi niin kesällä pitäisi olla polkkatukka !!! YES!

Kutomisbuuni jatkuu edelleen, nyt valmiina pipo, lapaset ja ukolle pipo. Kaulaliinaa aloitin eilen, ja pikkuäijän pipoa täytyy aloitella kans pian, hän on sitä pyytänyt jo vähän aikaa että hänelle kans. Tänään katselin kaupassa tarjouslankoja, mut en ostanut. Täytyskö ostaa muutama kivan värinen lanka varastoon. Vai loppuuko into ennenkuin saan vanhat langat käytettyä?? Olis ainakin lankoja jos vaikka veis anopille hän kutoo paljon ja on yleensä pitänyt meidät sukissa ja lapasissa. Saa kyllä tehdä vieläkin, kun mun tahti on niin hidas.